Monet koiranomistajat kokevat turhautumista, kun päivittäisestä harjauksesta huolimatta trimmaaja ilmoittaa koiran olevan takkuinen ihoa vasten. Syynä on usein se, että harjaus jää vain pintakerrokseen. Kerrosharjaus on ammattilaisten käyttämä tekniikka, joka on avainasemassa pitkäkarvaisten ja runsaspohjavillaisten koirien turkinhoidossa. Tässä oppaassa käymme läpi, miksi kerrosharjaus on välttämätöntä ja miten toteutat sen oikeaoppisesti kotona, jotta vältyt turkin koneella ajamiselta eli 'kaljuksi vetämiseltä'. Suomen vaihtelevat sääolosuhteet, kuten kuraiset syksyt ja kosteat talvet, altistavat turkin nopealle huopaantumiselle, mikä tekee oikeasta tekniikasta entistä tärkeämpää.
Miksi pintaharjaus epäonnistuu ja mikä on 'peltti'?
Pintaharjaus on yleisin virhe, jonka koiranomistaja tekee. Siinä harja liukuu vain turkin päällimmäisissä kerroksissa, jolloin koira näyttää päällisin puolin siistiltä. Kuitenkin juuri ihon rajassa kuollut aluskarva ja lika alkavat kietoutua toisiinsa muodostaen tiiviitä takkuja. Jos näitä ei poisteta, ne laajenevat ja muodostavat lopulta niin sanotun 'peltin' (matting). Peltti on yhtenäinen huopakerros, joka kiristää koiran ihoa, aiheuttaa kipua ja estää ihon normaalin hengittämisen.
Suomessa erityisesti villakoirat, bichonit ja spanielit kärsivät tästä ilmiöstä, jos pohjavillaa ei käydä läpi ihoa myöten. Kun turkki pääsee huopaantumaan ihoon kiinni, ainoa turvallinen tapa poistaa se on usein trimmauskoneella ajelu hyvin lyhyeksi. Tämä johtuu siitä, että takun ja ihon väliin ei enää mahdu kampa tai sakset ilman haavojen riskiä. Kerrosharjaus on ainoa tapa varmistaa, että harja tavoittaa jokaisen karvan tyvestä latvaan asti.
Kerrosharjaus vaihe vaiheelta: Oikea tekniikka
Kerrosharjaus vaatii kärsivällisyyttä, mutta se säästää aikaa pitkällä aikavälillä. Aloita asettamalla koira kyljelleen tai seisoen tukevalle alustalle. Tekniikan idea on yksinkertainen: nosta turkkia yhdellä kädellä ylöspäin niin, että näet ihon selvästi. Harjaa sitten toisella kädellä pieni kaistale ('kerros') kerrallaan alaspäin. Kun ensimmäinen kerros on täysin takuista vapaa, laske uusi kapea kaistale karvaa edellisen päälle ja toista prosessi.
Jatka tätä järjestelmällisesti alhaalta ylöspäin ja takaa eteenpäin. On tärkeää edetä pienissä osioissa, erityisesti takkuherkillä alueilla kuten korvien takana, kainaloissa ja nivusissa. Jos harja kohtaa vastustusta, älä nykäise, vaan työskentele takun parissa hellästi reunoilta keskelle päin. Käytä apuna laadukasta selvityssuihketta, joka vähentää kitkaa ja suojaa karvaa katkeamiselta. Suomalaisissa lemmikkitarvikeliikkeissä on hyviä valikoimia hoitosuihkeita, jotka on suunniteltu juuri pohjavillan selvittämiseen.
Välttämättömät työkalut: Karsta ja metallikampa
Onnistunut kerrosharjaus vaatii oikeat työkalut. Tärkein väline on laadukas karsta (slicker brush). Karstan piikkien tulisi olla riittävän pitkät ja joustavat, jotta ne tavoittavat ihoon asti raapimatta sitä. Toinen ehdoton työkalu on tiheäpiikkinen metallikampa (ns. Greyhound-kampa). Kampa ei ole ensisijainen harjausväline, vaan 'tarkastustyökalu'.
Kun olet harjannut osion karstalla, vedä kampa varovasti saman kohdan läpi ihoa myöten. Jos kampa tökkää, siellä on vielä takku, joka vaatii lisää karstaa. Älä koskaan ohita kohtaa, johon kampa jää kiinni. Lisäksi tarvitset laadukkaan hoito- tai selvityssuihkeen. Kuivan turkin harjaaminen aiheuttaa staattista sähköä ja vaurioittaa karvan rakennetta, mikä tekee turkista entistä alttiimman uusille takuille. Panosta laatuun: hyvät työkalut maksavat itsensä takaisin säästyneinä trimmauskuluina ja koiran mukavuutena.
Vianetsintä: Kun takku ei irtoa tai koira vastustelee
Aina harjaus ei suju ongelmitta. Jos kohtaat tiukan takun, älä yritä repiä sitä auki yhdellä vedolla. Levitä takkua sormin ja suihkuta siihen reilusti selvitysainetta. Voit kokeilla 'pystykarsimista': pidä karstaa pystyasennossa ja käytä vain sen kulmaa takun murentamiseen. Jos takku on aivan ihossa kiinni ja kova kuin huopa, on viisainta myöntää tappio ja leikata se varovasti pois tai viedä koira ammattilaiselle.
Jos koira vastustelee, se voi johtua kivusta tai harjauspoltteesta. Harjauspolte syntyy, kun samaa ihoaluetta hinkataan liian kovaa tai liian monta kertaa. Tarkkaile ihoa: jos se punoittaa, pidä tauko. Tee harjaushetkistä positiivisia tarjoamalla korkealaatuisia makupaloja tai käyttämällä nuolumattoa (lick mat). Jos koira on jo ehtinyt huopaantua pahasti, kotikonstit voivat olla liian kivuliaita, ja on aika varata aika ammattitrimmaajalle.
UKK
Kuinka usein kerrosharjaus tulisi tehdä?
Riippuu rodusta ja turkin pituudesta, mutta useimmille pitkäkarvaisille koirille 2–3 kertaa viikossa riittää ylläpitoon. Vaihtuvakarvaisilla roduilla karvanlähdön aikaan tekniikkaa tulisi käyttää päivittäin.
Voiko kerrosharjausta käyttää lyhytkarvaisille koirille?
Tekniikka on suunniteltu erityisesti pitkälle turkille ja paksulle pohjavillalle. Lyhytkarvaisilla roduilla, kuten labradoreilla, tehokkaampi tapa on käyttää kumisukaa tai pohjavillanpoistajaa kuolleen karvan irrottamiseen.
Mitä teen, jos löydän takun, joka on aivan kiinni ihossa?
Älä yritä repiä sitä karstalla. Jos selvityssuihke ja sormin avaaminen eivät auta, ota yhteys ammattitrimmaajaan. Kotona saksilla leikkaaminen on riskialtista, sillä iho voi helposti joutua saksien väliin takun kiristyksen vuoksi.
Yhteenveto
Kerrosharjaus on taito, jonka jokaisen pitkäkarvaisen koiran omistajan tulisi hallita. Se ei ainoastaan pidä koiraasi edustavan näköisenä, vaan se on olennainen osa koiran hyvinvointia ja terveyttä. Säännöllinen ja oikeaoppinen harjaus ehkäisee iho-ongelmia, vähentää lian kulkeutumista sisälle ja vahvistaa omistajan ja koiran välistä suhdetta. Jos huomaat turkin pääsevän hallinnasta tai olet epävarma tekniikastasi, älä epäröi pyytää opastusta paikalliselta ammattitrimmaajalta. Muista, että hyvin hoidettu turkki on koiralle mukavuustekijä, joka mahdollistaa vapaan liikkumisen ja leikkimisen ilman kiristäviä takkuja.
Lähteet ja viitteet
Tämän artikkelin taustatiedot on koottu seuraavista lähteistä:
